Suomen Partiolaiset

Suomessa ainoa keskusjärjestö partiotoiminnassa on Suomen partiolaiset, jonka jäseniin kuuluu lähes 60 000 partiolaista. Partiotoiminta Suomessa on vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa, jossa nuorempia partiolaisia johtavat vanhemmat harrastajat. Partion johtamisjärjestelmä antaa myös nuorille mahdollisuuksia saada hyvin johtamisvastuuta. Monilla yhteiskunnallisissa johtotehtävissä toimivilla henkilöillä onkin myös partiotaustaa. Partiotoiminnan keskeisiä periaatteita ovat muun muassa yhdessä päättäminen ja ryhmässä toimiminen, elämyksellisyys, tekemällä oppiminen ja toimiminen luonnossa.

Partiotoiminnassa oleellinen osa-alue on erilaiset kouluttautumiset. Partion johtajakoulutukseen kuuluvat esimerkin vartionjohtajan peruskurssi ja jatkokurssi, sampokurssi, akelakurssi, partiojohtajan peruskurssi, partiojohtajien jatkokurssi ja koulutusohjaajakurssi eli Kolmiapila-Gilwell. Suomen Partiolaiset sekä partion lippukunnat ja piirit järjestävät lisäksi erilaisia taitokoulutuskursseja erilaisista erätaidoista aina yhdistyshallintoon.

Suomen partioliikkeen historia

Suomeen partioliike tuli alun perin Ruotsin kautta, mutta partiotoiminta kiellettiin pian sen saapumisen jälkeen, sillä Suomi kuului tuolloin Venäjän vallan alle, ja Venäjä pelkäsi partiolaisten hakevan Suomen itsenäisyyttä. Kielloista huolimatta osa lippukunnista jatkoi toimintaa salaisesti. Kun Venäjän vaikutusasema Suomessa heikkeni vuonna 1917 Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa, partiotoiminta alkoi uudelleen. Suomen Partioliitto – Finlands Scoutförbund perustettiin vuonna 1917 yhdistäen kaikki Suomen partiolaiset. Tämä liitto hajosi kuitenkin jo vuonna 1919, jonka jälkeen maahan syntyi yhteensä kahdeksan eri partioliittoa, joissa tytöt ja pojat toimivat erillään.

Partiotoiminta oli hyvin samalaista joka puolella maata liiton hajoamisesta huolimatta. Partiossa järjestettiin viikoittaisia kokouksia, kerättiin taitomerkkejä ja harrastettiin retkeilyä. Viikoittaiset kokoukset pidettiin tavallisesti ulkosalla. Toisen maailmansodan aikaan partiolaisia osallistui erilaisiin väestönsuojelu, sairaala-, ilmanvalvonta-, lähetti- ja muunlaisiin sota-ajan avustaviin tehtäviin, mutta aseellista koulutusta partiossa ei annettu edes sodan aikana. Tyttöjen ja poikien toiminta jatkui erillään aina vuoteen 1972 asti, jolloin perustettiin yhteinen keskusjärjestö Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter, jonka perustamisen jälkeen maahan alettiin perustaa tyttöjen ja poikien yhteislippukuntia.

Partion toiminta

Partiotoiminta Suomessa pitää pääsääntöisesti sisällään viikoittain järjestettäviä kokouksia, joissa partiolaiset harjoittelevat erilaisia partiotaitoja. Näiden lisäksi järjestetään yleensä yhdestä kolmeen vuorokautta kestäviä retkiä sekä yli neljä vuorokautta kestäviä pidempiä leirejä ja vaelluksia. Suomalaisessa partioliikkeessä erätoiminta nähdään korkealla sijalla kansainväliseen vertailuun nähden.

Kuten yleensä muissakin kansainvälisissä partio-ohjelmissa, myös Suomen partio-ohjelma jakaantuu ikäkausiin. Nykyään käytössä on vuosien 2008 ja 2010 välillä käyttöönotettu ikäkausijakso, jossa partiolaiset jaetaan viiteen ikäkauteen. Nuorimmat 7–9 vuoden ikäiset partiolaiset toimivat Sudenpennuissa, 10–12 vuotta vanhat ovat Seikkailijoita, 12–15-vuotiaat kuuluvat Tarpojiin, 15–17-vuotiaat ovat Samoajia ja vanhimmassa ikäryhmässä Vaeltajissa ovat 18–22-vuotiaat partiolaiset.

Aiempi ikäkausijärjestelmä

Tätä vanhemmassa ikäkausijärjestelmässä oli kolme ikäkautta, Sudenpennut, Vartiolaiset ja Vaeltajat. Nuorin partio-ohjelman ikäkausi tässä järjestelmässä on Sudenpennut, jossa ovat 7–10-vuotiaat partiolaiset, joiden toimintaryhmää kutsutaan laumaksi. Joissakin partion lippukunnissa sudenpennuista käytetään nimeä kolkka, joka juontaa partiolaisten vanhaan nimitykseen kolkkapojat. Sudenpentujen johtajana toimii tyypillisesti vähintään 18-vuotias laumanjohtaja.

Seuraavaksi vanhimpaan ikäryhmään 10–14 vuotta kuuluvia nuoria kutsutaan Vartiolaisiksi, joiden toimintaryhmä on nimeltään vartio. Vartiolaisten johtajana toimii vartiolaisia pari vuotta vanhempi vartionjohtaja. Vartiolaisia saatetaan kutsua meripartiolippukunnissa venekuntalaisiksi, joiden johtajana toimii 15–18 vuotta vanha venekunnanjohtaja. Tässä ikäkausijärjestelmässä ne yli 14-vuotiaat partiolaiset, jotka eivät toimi vartionjohtajina, ovat itsenäisissä vaeltajaryhmissä toimivia Vaeltajia.

Partiolaisten erilaiset sudenpentulaumat, seikkailijajoukkueet ja vartiot muodostavat yhdessä partiotoiminnan perusyksikön lippukunnan. Lippukunnat ovat yleensä rekisteröityjä itsenäisiä yhdistyksiä, joissa voi olla muutamasta kymmenestä noin viiteensataan jäsentä. Lippukunnat pyörivät yleensä vapaaehtoistoimin, tosin joillakin paikkakunnilla muun muassa seurakunnan nuorisotyöntekijöiden toimenkuvaan saattaa kuulua myös partiotyön hoitaminen. Lippukuntaa johtaa lippukunnanjohtaja muiden johtajien avustuksella.