Kuinka ehkäistä partioleiriläisten koti-ikävää osa 1

Koti-ikävä kesäleirillä on yleinen vaiva, mutta vanhemmat ja partiojohtajat voivat auttaa partiolaisia voittamaan taistelun, tulemaan itsenäisemmiksi ja pitämään kunnolla hauskaa. Otetaan esimerkiksi ensimmäistä kertaa kesäleirille lähtenyt Miikka. Miikan vatsaan koskee ja hän makaa itkun partaalla sängyssään. On käynnissä vasta toinen päivä hänen ensimmäisestä partioleiristään, eikä Miikka osaa ajatella muuta kuin kotiin pääsemistä.

Esimerkkitapaus Miikka

Miikka ei ole tottunut luonnon ääniin yöllä, hän ei näe suosikkisarjaansa televisiosta ja häntä pelottaa, että hänen ystävänsä haukkuisivat häntä nynnyksi, jos he saisivat tietää hänen koti-ikävästään. Miikalla on ikävä omaa kotiaan, sänkyään ja vanhempiaan. Lopulta Miikka soittaa äidilleen ja isälleen partionjohtajan kännykästä ja suostuttelee heidät hakemaan hänet kotiin. Häpeissään ja huojentuneena hän poistuu leiriltä. Seuraavan vuoden partioleirin voi Miikan osalta luultavasti unohtaa jo tässä vaiheessa. Tutkimusten mukaan jopa yhdeksänkymmentäviisi prosenttia 8–16-vuotiaista lapsista, jotka osallistuvat leireille, kertoivat kokeneensa koti-ikävää ainakin yhden päivän aikana. Kaksikymmentä prosenttia noista lapsista sanoi kokeneensa kohtuullisia tai vakavia koti-ikävän tunteita ja seitsemän prosenttia kertoi kokeneensa erittäin vakavaa koti-ikävää, johon kuului merkittävinä oireita masennusta ja ahdistuneisuutta. Kun tuhannet partiolaiset osallistuvat vuosittain pitkäkestoisille leireille, mukaan mahtuu melko paljon koti-ikävää. Onneksi on kuitenkin olemassa ratkaisuja, joiden avulla jopa suurinta koti-ikävää kokevista partiolaisista saadaan aikaan luottavaisia retkeilijöitä.

Tunnista oireet

Todennäköisimmin koti-ikävää potemaan tulevien partiolaisten tunnistaminen auttaa havaitsemaan merkkejä ongelmista leirin aikana. Kuulostaa melkein liian helpolta ollakseen totta, mutta pelkästään partiolaisilta kysyminen (asteikolla 1–10, kuinka todennäköisesti he uskovat potevansa koti-ikävää) on luotettava tapa ennakoida koti-ikävää. Yleensä he arvioivat pisteen tai parin sisällä oikein oman koti-ikävänsä myöhemmässä leirin vaiheessa. Jotkut partionjohtajat saattavat ajatella, että partiolaisilta kysyminen koti-ikävän ennakoinnista saattaa luoda itsestään täyttyvän ennustuksen, mutta asia ei ole tutkimusten mukaan näin. Joku saattaa pelätä luovansa koti-ikävää tällä tavoin, mutta tässä tilanteessa ei luoda mitään, jota ei olisi ollut jo aiemmin olemassa. Mitä aiemmin mahdollisen koti-ikävän pystyy tunnistamaan, sen parempi.

Tunnista oireet

 

Toinen hyvä ennakkomerkki mahdollisesta koti-ikävästä on, jos partiolainen ei ole ollut juurikaan poissa kotoaan. Jos hän viettää harvoin yön yli kestäviä matkoja vanhempiensa kanssa, hänellä saattaa olla vaikeuksia sopeutua leirielämään. Kolmantena vinkkinä kannattaa tarkastella sitä, onko leirielämä kulttuurillisesti erilaista partiolaisen kotielämään verrattuna. Jos hän asuu esimerkiksi kaupungissa, hän on tottunut autojen ääniin yöllä, toisin kuin heinäsirkkojen ja metsäneläimien. Jos lapsi on tottunut nukkumaan myöhään kesällä ja pelaamaan koko päivän PlayStationilla, hänen voi olla hankalaa totuttautua aikataulutettuihin aktiviteetteihin ja varhaisiin aamuherätyksiin.

Valmistaudu leirille

Paras tapa auttaa lapsia, jotka osoittavat mahdollisia merkkejä tulevasta koti-ikävästä – ja myös niille, jotka eivät niitä näytä, on valmistautua leirikokemukseen ennen metsään menemistä. Ensinnäkin vanhempia kannustetaan kokeilemaan muualla olemista esimerkiksi yökylässä kaverin luona tai mummolassa. Seuraavaksi partiolaisia kannattaa totuttaa leirikokemukseen ennen kotoa lähtemistä kulttuurishokin pienentämiseksi. Aikataulun voi käydä läpi minuutti minuutilta. Lapselle voi esimerkiksi kertoa, että heillä on herätys klo 7, jonka jälkeen heidän pitää siivota telttansa ja mennä aamupalalle. Aikataulusta voi katsoa, milloin partiolaisten pitää esimerkiksi mennä käsityörastille tekemään matkamuisto leiriltä. Tulevalle leiriläiselle täytyy myös muistaa kertoa, kuinka hauskaa leirillä on, kun he pääsevät kertomaan tarinoita ja laulamaan illalla nuotion äärellä. Jos partiolainen ei ole ollut fyysisesti aktiivinen ja leirillä on luvassa paljon patikointia, hänet kannattaa lisäksi totuttaa patikointikenkiin ja repun kantamiseen.